Veronan katedraali

Katedraalin pääfasadi.

Katedraalin interiööri.

Katedraalin torni ja kaniikkien ristikäytävä.

Pääsisäänkäynnin pylvästä kannattava griippi.

Veronan katedraali Santa Maria Matricolare on katolinen katedraali Veronassa Italiassa. Se on suuri, kolmilaivainen basilika, jolla on takanaan pitkä rakennushistoria. Nykyinen rakennus on romaaniselta ja goottilaiselta kaudelta. Myös kellotorni on aloitettu romaanisella ajalla, sen keskiosa on renessanssiajalta ja huippu valmistunut vasta 1927.

Historia

Katedraalin sakraalialue käsittää monia historiallisia kerrostumia aina 300-luvulta. Ensimmäinen kirkkorakennus tällä alueella (Kirkko A) oli rakennettu jo 300-luvun alkupuolella. Tätä kirkkoa uudistettiin Piispa S. Zenon aikana (n. 362 – 372). Tästä vaiheesta on säilynyt jäännöksiä myöhemmin rakennetun Sant'Elenan alla. Kirkko A korvattiin 400-luvulla suuremmalla basilikalla (Kirkko B), josta on säilynyt mm. osa mosaiikkipermantoa ja yksi pylväs. Kirkko oli käytössä langobardiajan loppuun asti ja tuhoutui todennäköisesti tulipalossa 700- ja 800-lukujen vaihteen tienoilla. Karolingit uudistivat katedraalin rakennuskokonaisuuden vastaamaan omaa liturgista ja kirkollista käytäntöään. 800-luvun alkupuolella valmistui uusi, entistä suurempi katedraali Santa Maria Matricolare. Varhaiskristillisten kirkkojen jäännösten päälle rakennettiin samalla pieni kirkko Santi Giorgio e Zeno, josta alettiin käyttää kansanomaista nimitystä Sant'Elena. Se toimi kapitulin kaniikkien kirkkona; kaniikit eivät olleet Veronan piispan, vaan Aquileian patriarkan alaisia. S. Elena on restauroitu 1960 – 1970 ja sen yhteydessä on nähtävissä vanhimpien kirkkorakennusten jäännöksiä.

Karolinkiajan katedraali tuhoutui tai vaurioitui pahoin vuoden 1117 maanjäristyksessä. Sen jälkeen alettiin rakentaa uutta, romaanista katedraalia, joka vihittiin 1187. Länsifasadin portaali kaksikerroksisine baldakiinikatoksineen on kuuluisan kuvanveistäjä-arkkitehdin Nicolòn käsialaa. Kirkkoa korotettiin ja uudistettiin 1444 – 1513, jolloin se sai nykyisen pääasiassa goottilaistyylisen asunsa. Romaanisesta rakennuksesta säilyivät lähinnä vain muurit, Nicolòn suunnittelemat pääfasadin osat ja itäpäädyn yksinkertaisen jalomuotoinen absidi.

Interiööri

Kirkon nykyinen goottilaistyylinen interiööri kimppupilareineen ja suippokaarimuotoineen on peräisin 1400-luvun uudistuksesta. Renessanssikaudella, 1530-luvulla siihen lisättiin puolipyöreä kuoriaitaus, jonka suunnitteli Michele Sanmicheli. Kuorin freskot toteutettiin Giulio Romanon luonnosten mukaan. Kirkkoon on haudattu paavi Lucius III, joka kuoli Veronassa 25. marraskuuta 1185.

Rakennuskokonaisuuden muut osat

Paitsi S. Elenaa, katedraalin rakennuskokonaisuuteen liittyvät kaniikkien asuinsiivet ja ristikäytävä sekä romaaninen kastekirkko San Giovanni in Fonte. Kastekirkon suuri, punaisesta marmorista veistetty kahdeksankulmainen kasteallas veistoskoristeluineen on todennäköisesti kuvanveistäjä-arkkitehti Brioloton ja hänen koulukuntansa työtä ja valmistunut vuoden 1200 tienoilla. Katedraalin vieressä on venetsialaistyylinen piispanpalatsi.

Lähteet

• Pierpaolo Brugnoli (toim.). La cattedrale di Verona nelle sue vicende edilizia dal secolo IV al XVI. Venezia, 1987.
• Margherita Bolla. Archelogia a Verona. Milano, 2000.
• Penelope Brownell & Francesco Curcio. Verona: Guida storico-artistica. Verona, 1998.
• Guida di Verona